Olen nuori, 40 rajan ylittänyt elinvoimainen 9- ja 5- vuotiaiden lasten äiti, vaimo, sisko, tytär, ystävä, kaveri, tuttu ja tuntematon. Olin 36v. sairastuttuani munasarjasyöpään, joka sittemmin todettiin kroonistuneeksi. Vaikka tautiani ei  asiantuntijoiden mukaan voi parantaa, sen kanssa voi elää, olen päättänyt.

Blogissani toisaalta haluan kertoa valinnoistani, ajatuksistani ja elämästäni ja siten kannustaa muita syövän kanssa kamppailevia. Toisaalta kirjoitan ihan vain itselleni. Vasta viisi vuotta tautini toteamisen jälkeen aika on sopiva ajatusten julkaisemiselle ja ääneen puhumiselle.

Koska haluan välttää stressiä, en ota bloginkaan päivittämisessä turhaa painetta, vaan teen tekstiä sitä mukaan, kun tuntuu sopivalta.

Vähän enemmän sairaustaustastani

Olen kuluneiden reilun viiden vuoden aikana saanut sytostaattia jos toistakin. Koko homma lähti käyntiin paklitakseli-karboplatiini yhdistelmällä (PK-hoito) ja leikkauksella. Taudin uusimisen jälkeen on tykitetty myrkkyä jos toistakin mm. etoposidi, gemsitabiini, oksaliplatiini. Sytostaattien lisäksi on ollut hoitokäytössä aromitaasinestäjä letrotsoli. Ja vastikään on aloitettu tamoksifeeni. Lisäksi vuosien saatossa olen saanut erilaisina tukihoitoina ja haittavaikutusten helpottamiseksi valkosolujen kasvutekijöitä (Neupogen), vatsansuojalääkeenä protonipumpun salpaajia, antihistamiinia, kortisonia sisäisesti ja ulkoisesti, venlafaksiinia, estrogeenia,… Sädehoidosta saan kokemusta parhaillaan.

Kaksi kertaa olen ollut kaljuna ja kokenut peruukkielämän, molemmilla kerroilla täydellisen karvattomuuden ripsiä, kulmakarvoja ja säärikarvoja myöten. Yhden lääkkeen aikana kävin toistuvasti suolakyvyssä, toisen aikana suojauduin tarkasti kylmältä, kolmas laski trombosyytit alas ja aiheutti tuskaisen kutiavan ihottuman. Eräs lääke aiheutti värinöintiä jaloissa ja jännittävän tunteen jalkapohjan alla, aivan kuin astuisin joka askeleella narun päälle. Paino on vaihdellut hoitojen aikana. Nykyisellä lääkkeellä kärsin, vain, hurjasta hikoilusta.

Laskimoportti asennettiin joitain vuosia sitten. Suolistopaiseen vuoksi on tehty suolistoleikkaus ja laitettu avanne, joten avannesidos on tuttu. Niitä on kokeiltu tasaista, kuperaa, tyhjennettävää, yksi- ja kaksiosoita, ja tilkitty pastalla ja renkailla. Jo ennen avannetta suolenmutkaani asennettiin stentti estämään tukoksen muodostumista.

Perusverikokeiden ja markkerin (CA125) lisäksi minua on kuvannettu ultraäänellä (UÄ), tietokonetomografisesti (TT-kuvantaminen, CT-kuvantaminen) ja PET-TT-yhdistelmällä. Kaulalta on otettu imusolmukenäyte ja paksuneulalla toinen. Ja viimeisimpänä kävin antamassa verinäytteen BRCA 1- ja 2 -geenimutaatioiden tutkimiseksi.

Lääketieteen lisäksi tukihoitoja 

Perinteisen lääketieteen tarjoamien hoitojen ja keinojen lisäksi olen hakeanut apua myös vaihtoehtoisista hoidoista. Itse kyllä käytän vaihtoehtoisen sijaan mielummin termiä tukihoito tai lisähoito. Henkisen puolen tukea hain jo sairauden alkuvauheessa, mutta varsinaista kognitiivista psykoterapiaa on takana pian kolme vuotta. Ravitsemustukea lähdin täsmentämään samoihin aikoihin kuin aloitin terapian käymällä sekä ravitsemusterapeutilla että luontaislääketieteen kautta. Nyttemmin olen itsekseni tutustunut funktionaaliseen lääketieteen ja ravinnon merkitykseen terveyden ylläpitämisessä ja sairauden hoidossa. Lisäksi olen käynyt ajoittain osteopaatilla tai kiropraktikolla. Ja suoritinpa reiki-kurssinkin. Seuraavaksi ehkä akupunktiota, mene ja tiedä. Olen valmis kokeilemaan erilaisia temppuja, jotka voivat edesauttaa sairauden kanssa pärjäämistä.

(luotu 3/2015, päivitetty 4/2015)