Avainsana-arkisto: väsymys

Voiko ¤#%3%3kseen kuolla?

6 vastausta

Onko tuttu tunne? Nimittäin pohdinta, voiko ¤#%3%3kseen (lue: vitutukseen) kuolla. Omakohtaisesti sain kysymykseen vastauksen ihan e r i k o i s lääkäritasolta. Ja vielä kahdelta eri lääkäriltä ja eri alan spesialistilta. Tarkastellaanpa. Käytän kuitenkin kirjoitusta käsittelevästä ¤#%3%3s-tunnetilasta peitenimenä lyhtennettä ¤#3. Ihan vain lisätäkseni hivenen häveliäisyyttä? Säädyllisyyttä?  Tosiasiassa siksi, että suusta helpommin lipsahtava ¤#3 sana nåyttää tosi karskilta kirjoitettuna. Ja siltä se varmaan lausuttunakin kuulostaa kuulijoiden korvissa.

Mutta asiaan. Lähimmät tietävätkin minun läpikäyneen melkoisen fyysisen ja henkisen mankelin viimeisen kuukauden aikana. Lontoon matka päättyi sairaalareissuun ja kotiinpaluu alkoi sairaalareissulla. Ja käytännössä sillä tiellä nyt ollaan. Viimeinen reipas kuukausi on kulunut sairaalassa, kotona, sairaalassa, kotona, sairaalassa, kotona: tilanteen arviointia, kotiloma, leikkaus ja toipumista, kotiloma, voimien keräämistä ja haavojen hoitoa, kotiloma. Aivan järkyttävä retki, jonka aikana tunnetila on vaihdellut epätoivosta toivoon, epäuskosta uskoon, kuoleman toivomiseen ja odotteluun ja taas vähän huomiseen luottamisen suuntaan. Fyysinen tila taas kivuista ja oksentelusta leikkauskipuun ja komplikaatioihin ja ihorikoista avanneongelmiin. Varsin raskasta itselleni. Ja läheisilleni. Ja toipuminen on yhä puolitiessään.

Tässä sairaala-koti-avanne-haava-nejän seinän sisällä-pää hajoaa-tilassa olessani lääkäri kysyi, miten voin. Vastasin spontaanisti, ja tilaani hyvin kuvaavasti, että väsyttää ja ¤#3. Aikamme keskusteltuamme totesimme lääkitystä tarkastettavan, koska väsymys vaikutti olevan saamani lääkkeen hyvin tunnettu haittavaikutus. Mutta mitä tule ¤#3, siihen lääkäri kysyi, olenko saanut siihen mitään lääkettä. En. Sain tehtäväkseni itsekin arvioida, haluaisinko.

Keskustelun päätteeksi kysyin, että kauanko tätä elämää pitää tällaisenaan kestää, jos tilanne ei tästä parempaan muutu. Vastauksen mukaan ¤#3 on (minulla, potilaalla) sen verran, että kuolema ei ole vielä näköpiirissä. Kerrottuani tämän toiselle lääkärille, hän vahvisti ¤#3 olevan ihmiselle voimavara. Käänteisesti ajateltuna siis ¤#3 ei voi kuolla. Se jopa pitää meitä hengissä. Onnea ja pitkää ikää ennustettu siis kaikille otsasuonten kiristelijöille ja kuumakalleille.

P.S. Tässä valossa en tosiaankaan tiedä, haluaisinko lääkitystä ¤#3.

Liian väsynyt nukkumaan? Ei, vaan väsynyt väsymykseen.

2 vastausta

Ikkunanpesu, kevätjuhla ja toinenkin kenraaleineen, lääkärin vastaanotto, lasten harrastuksia, eskari-info, yleisöluento, siivoilua, ompelua, juhlaa, piknikiä, lintsiä…. Viimeisen viikon aktiviteetteja. Aika tavallisen aktiivisen kuuloinen ohjelma, eikä edes se kaikkein kiireisin mahdollinen. Mutta olen väsynyt. Tilassa, jossa käsilaukku tuntuu olalla matkalaukulta ja keväänlämpö rinnastuu tuskanhikeen.

Uuvahdus purkautuu kiukkuna. Mikä on, kysytään? Syöpä! Se uuvuttaa. Fyysisesti ja henkisesti. Olen väsynyt, väsyn helposti. Aamulla pirteä, illalla väsynyt. Jos jo aamulla väsynyt, illalla pahimmillaan hirviö tai vain poissa pelistä. Koitan jaksaa, koska haluan jaksaa. Yleensä se onnistuu, koska ehdin levähtää ja suunnitella aikataulujani. Aina se ei onnistu.

Haluan jaksaa. Koska haluan elää ja nauttia. Koska haluan saada olla mukana ja saada aikaan. Koska haluan antaa aikaa. Mutta välillä väsyn. Koska en malta mennä nukkumaan. Koska uni on toisinaan katkonaista milloin lapsien, milloin pissahädän tai vatsakipujen vuoksi. Koska aamuisin pitää nousta. Koska päässäni pyörii ajatuksia ja pelkokuvia. Koska hemoglobiini on alhainen.

Miksi en sano, että olen väsynyt? Koska yleensä pystyn vaikuttamaan aikatauluihini, eikä tarvitse miettiä sitä. Joskus sanon, joskus en. Jos vältän sanomista, teen sen suojellakseni itseäni tarkoituksettomalta syyllistämiseltä ja syyllistymiseltä, tarpeettomalta ja rasittavalta avuntarjoamiselta, kysymyksiltä, joihin ei huvita vastata ja pohdinnoilta, joita ei ymmärretä. Miksi et mene nukkumaan? Koska kesä tekee tuloaan ja lumoaa valoisina iltoina ja öinä. Miksi et hanki pimennysverhoja? Koska ne on jo hankittu, mutta ei minua varten: valo ei häiritse, pystyn nukkumaan valoisassakin, jos vain malttaisin. Miksi et käytä unilääkkeitä? Saatan käyttääkin yksittäisen satunnaisesti, mutta säännöllisesti en kaipaa niiden aiheuttamaa lisätokkuraa. Miksi et ota päivälepoa? Pyrin ottamaankin, aina se ei vain ole mahdollista. Miksi et syö rautalääkettä? Syönkin. Koska vatsa hannaa vastaan, täytyy ottaa sitäkin maltillisemmin.

En ole liian väsynyt nukkumaan. Olen pikemminkin väsynyt väsymykseen. Väsynyt sen huomioimiseen. Hyvää yötä!