Kas, nyt syntyy ensimmäinen postaus. Se on luontevaa aloittaa mehujen puristamisesta, joka on kovin arkista minulle. Hankin reipas vuosi sitten tuoremehupuristimen, jolla olen ottanut tavakseni tehdä mehua nautittavaksi päivittäin. No arvatahan sen saattaa, että ihan joka päiväiseksi se ei ole tullut. Mutta kunnioitettavan yleiseksi tavaksi kuitenkin: näin lonkalta sanoisin, että päiviä, joina mehua ei ole tehty tai ollut tarjolla, on näiden 16 kk aikana ollut korkeintaan parikymmentä. Aika hyvä siis. Mehun puristaminen olisi nytkin agendalla – eilinen kun jäi väliin. Eilen vain tuntui siltä, että mehujen puristaminen on puristanut mehut minusta, eikä voimavaroja vain yksinkertaisesti ollut. Tänään se siis tapahtuu – omatunto ei oikein anna periksi jättää kahta päivää väliin.

Tähän mehuaiheeseen palaan varmasti vielä useamman kerran, mutta näin alkajaisiksi kerrottakoon lyhyesti taustaa: Olen lukenut tuoremehujen puristamisesta ja tiedostanut sen hyväksi tavaksi saada luonnollisesti vitamiineja, hivenaineita ja ravinteita. Varsinaisen potkun sen hankinnalle antoi avanneleikkaus, jonka vuoksi jouduin miettiä uusiksi runsasta kasvisten syöntiäni. Samaan aikaan vakuutuin granaattiomenan ja kaalien positiviisesta vaikutuksesta syöpien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhtälö oli valmis. Tovi laitteisiin tutustumista ja parissa päivässä posti toi mehupuristimen kotiin.

Nyt lähden puristamaan perusmehuani:

• Granaattiomena
• Lehtikaalta
• Vehnänorasta
• Porkkanaa
• Appelsiinia
• Inkivääriä

Näistä syntyy aivan kaamean värinen, mutta terveellinen mehu. Lapsetkin tykkäävät!