Avainsana-arkisto: sädehoito

Sädehoito – Ajatuksia, huomioita ja vinkkejä

Vastaa

Nyt kun koko kahden viikon säderumba on käyty, pää on saanut jäsenneltyä fiiliksiä siitä. Päällimmäisenä on mielessä se, kuinka ihmeen kivoja ja huumorintajuisia hoitsuja ainakin HUSin Linac10-koneella on! No, onhan se tietty mukavampaa mennä hoitoon kivojen ihmisten käsiin kuin hapannaamojen. Varmaan sama hyvä tilanne muillakin hoitokoneilla. Eiköhän nämä ammattilaiset ymmärrä, missä ja millaisen kurjan taudin parissa tekevät töitä ja käyttäytyvät sen mukaisesti.

Ihan samalla lailla ihailin hoitoprosessin kulkua, jonka kuvailin aiemmassa postauksessa. Potilaan silmin homma siis toimii hienosti. Prosessi toimi myös aikataulutuksen osalta, sillä myöhästymisiä ei ollut, vaikka ruuhkasta varoitettiin parina päivänä. Parina päivänä sen sijaan pääsin jopa etuajassa sisään, wau. Hoito oli kyllä hyvin sitovaa, vaikka kohdallani oli kyse vain kahden viikon hoitojaksosta. Jollain tapaa oli ärsyttävää, kun joka päivä täytyy vääntäytyä sairaalalle hoidettavaksi. Mietin, että mä rasituin jo kahden viikon jaksoista ja kohtuullisen lyhyestä sairaalamatkasta. Joidenkin toisten täytyy jaksaa ravata sairaalalla päivittäin jopa kuuden viikon ajan. Ja matkoihinkin voi mennä useampi tuntikin. Ihan käy siis työstä!

Aloin kutsua sädekonetta tuulimyllyksi. Koneen lavitsalla maatessa koneen neljä sakaraa pyörivät ympärillä kuin tuulimyllynsiivet. Ja siinä siipien pyöriessä ajatukset ohjautuivat tekniikkaan tai pikemmin sen kehittymiseen. Lähtökohtaisesti sädetyksen idea on vanha, mutta toteutustekniikka sen ympärillä on kehittynyt. Esim.Linac10 on uusi sädetyskone, joka liikkuu lineaarisesti hoidettavan ympärillä,ja näin ihoärsytyksen määrä saadaan vähennettyä vrt. tilanteeseen, jossa säteitä annetaan aina samasta kohtaa. Annetun sädetyksen teho kestää kuulemma vielä noin kahden viikon ajan viimeisestä annoksesta, mikä tuntuu vaikeasti käsitettävältä, kun hoito itsessään ei tosiaan tunnu miltään. Ainoa merkki hoidon aikana saadusta sädetyksestä saattaa olla jokin haitta, itselläni esimerkiksi limakalvoärsytys. Tehoa siis pääsee arvioimaan vasta muutaman viikon kuluttua hoidon päättymisestä. Eli ei hätäisten laji ollenkaan.

Hienosti osaavat HUSissa myös hyödyntää uuden koneen: töitä koneella tehtiin kahdessa vuorossa, aina iltaan asti siis. Toisinaan sädetysaika oli aamulla, joinain kertoina iltapäivällä tai illalla. Myöhäisin aika itselläni oli 18.30. Minusta on hienoa, että miljoonainvestointeja hyödynnetään perinteisen virastoajan ulkopuolellakin: saadaanpa useampi potilas hoidettua ja investoinneille vastinetta. Ja tosiasiassa iltavastaanottoaika tuo joustavuutta myös eri elämäntilanteissa olevien potilaiden hoitoon. Pisteet HUSille tästä. Sädekoneita saa käyttää muuten vain röntgenhoitajat. Ja Linac10 koneella hoitajina oli myös useampia miehiä!

Vinkiksi:

Jotta joka kerta sädetysalue saadaan kohdennettua mahdollisimman tarkasti samaan paikkaan, tulee lavitsalla olla mahdollisiman samassa asemassa ja sädetys pyritään toistamaan mahdollisimman yhtenevästi kerta toisensa jälkeen. Paitsi että tatuointipisteiden ja laserin avulla tehdään perusasento lavitsalle ja edelleen kuvantamisen avulla tarkennetaan ja tarvittaessa lavitsaa hienosäädetään, lisäksi:

  • sädealueesta riippuen esim. virtsarakon tulisi olla mahdollisimman samassa jamassa kuin simulaatiokuvauksissa sädetyksen suunnitteluvaiheessa. Käytännössä siis ennen hoitoa olisi hyvä olla samat rutiinit juomisessa ja vessassa käynnissä, jotta rakko olisi yhtä täynnä jokaisella sädetyskerralla.
  • Jokaiseen sädetykseen tulee pukeutua siten yhtenäväisesti, että vaatteet eivät muuta kehon asentoa lavitsalla. Tarvittaessa tulee riisuutua annettujen ohjeiden mukaan siten, että keho asettuu lavitsalle ja sen tukiin aina samalla lailla.

Sädehoitoa lapsen silmin

6 vastausta

Kahden viikon sädetysjakson viimeinen hoitokerta on nyt käyty. Hoito tapahtui muuten samaa rataa kuin kaikki yhdeksän muutakin kertaa, paitsi vanhempi tytär oli mukana katsomassa systeemiä. Heti ensimmäisellä kerralla hoitaja sanoi, että läheiset voi halutessaan ola mukana hoidossa. Mukana olo voi lieventää mystiikkaa hoidon ympärillä, samoin hoitoon ja syöpään liittyvää jännitystä, uteliaisuutta ja epävarmuutta. Kun kotona kerroin, että sairaalaan saa tulla mukaan, tytär ilmoitti heti kiinnostuksensa. Sovittiin, että hän pääsee mukaan kouluajan ulkopuolella olevaan hoitokertaan eli käytännössä siis tähän viimeiseen iltavastaanottoon.

Lapsi kulki reippaana mukana ja totesi, että röntgenhoitaja ja äiti ovat etunimikaimoja. Hoitohuoneessa röntgenhoitaja selitti, miten ja miksi lavitsalle asetellaan tietyllä tavalla ja kertoi koneen osista. Kuvantamisen ja sädetyksen ajan tytär oli monitorihuoneessa hoitajien kanssa. Hän sai siellä seurata äitiä näyttöpäätteen kuvassa ja hänelle oli selitetty röntgenkuvasta luuston eri osia. Ja kun hoito oli ohi, hän pääsi takaisin hoitohuoneeseen näkemään laitteen palauttamisen alkutilaan ja kuuntelemaan hoitajan kanssa käytyä keskustelua.

Katselin tyttöä. Hän oli hiljainen, selvästi mietteliäs. Kyselin, pelottiko, jännitikkö, tekikö pahaa, tuntuuko surulliselta,… Vastaus oli kaikkeen, että ei, en mä oikein osaa sanoa. Sitten sairaalasta ulos astuttuamme pieni suu aukesi ja kysyi, että onko siellä hoitajina aina miehiä. Toinen röntgenhoitajista oli tänään mies, toinen nainen. Sanoin, että joka päivä on ollut sekä miehiä että naisia hoitajina. Jatkokysymys kuului, että nolottaako olla ilman päällyshousuja iho paljaana? Ei, ei nolota, ei tässä iässä, ei näin sairaalassa hoidettavana ollessa. Keskusteltiin hoitajista ja lääkäreistä, joille ihmisten intiimeimmätkin alueet ovat ihan business as usual.

Lapsen hiljaisuus oli nyt purettu sanoiksi. Nousimme bussiin ja päätimme viettää pizza-perjantain. Keskustelu siirtyy pizzantäytteisiin. Viereiseltä bussinpenkiltä nousi rouva, joka poistuessaan toivotti meille hyvää ruokahalua!

Sädehoitokoneen siipien alla

4 vastausta

Makaan sädehoitokoneen makuulavitsalla ja totean röntgenhoitajille, että täällähän ei tänään ole musiikkia. Saan vastauksen, että kyllähän sitä järjestyy, jos Elastinen kelpaa. Mikäs siinä! Hoitaja napsauttaa poppikoneen päälle ja samassa aloittaa Elastinen:

”…katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan…”

Ja kun Elastinen on saanut viimeiset tsemppisanat laulettua, tulee röntgenhoitaja takaisin huoneeseen ja toteaa, että homma oli taas siinä. Hoidon ja Elastisen biisin ajan hoitohuoneesta kuuluu lisäksi koneen ääniä:

”iiiiiiiiiiiii-i-iiii-iiiiiiiiiiiiiiiiii….”, ”naks naks naks…” ja ”yyyyyyyyyyyyyy-y-yyyyyyyyyyyyyy….”

Koko hoitokerta vie kaikkineen n.15 minuuttia, josta aktiivinen kuvantamis-sädehoito-osio biisin, korkeintaan kahden verran. Homma siis kulkee näin, samaa kaavaa joka kertaa:

  • Parkkipaikan etsiminen Meilahdessa, jos siis erehtynyt menemään sinne autolla
  • Ilmoittautuminen ja nimettyyn odotustilaan siirtyminen
  • Peppu alas odotustilan penkkiin ja pian jo kutsuminen pukuhuoneeseen sillä aikaa, kun edellinen potilas on kuvauksessa
  • Kela-kortin näyttäminen ja kutsu hoitohuoneeseen sitten, kun edellinen potilas siirtynyt omaan pukuhuoneeseensa (säilytetään yksityisyys!).
  • Sädehoitokoneen lavitsalle siirtyminen ja henkilötunnuksen kertaaminen vielä kerran (potilasturvallisuutta!)
  • Hoitoalueen kohdentaminen sädekoneen alle millitarkasti tatuointipisteiden avulla (siis ”pilkun piip” ihan kirjaimellisesti!)
  • Röntgenhoitajat pois huoneesta, koneen käynnistys
  • Siivet pyörähtävät kerran hitaasti, noin yhden minuutin aikana, hoitolavitsan ympäri. Koneesta kuuluu vain pieni ininä ”iiiiiiiiiiiii-i-iiii-iiiiiiiiiiiiiiiiii…”. Ja jonain päivänä taustalla kannustaa Elastinen 🙂
  • Kone pysähtyy, ei tapahdu hetkeen mitään kunnes lavitsa naksahtelee ”naks naks naks…”: edellä otettujen kuvien perusteella kohdennetaan sädekenttä tarkasti hoitoalueelle. Ja jonain päivänä Elastinen jatkaa tsemppaustaan.
  • Kone käynnistetään uudelleen, siivet vähän nykivät kuin malttamattomina ja innostuksissaan, että pian taas päästään pyörähtämään! Koneesta kuuluu yninää ”yyyyyyyy-y-yyyyyyyyyyyyyyy-yyyyyyy…” kun siivet pyörähtävät taas ympäri ehkä yhden minsan aikana. Ja jonain päivänä taustalla Elastinen vielä kehottaa olemaan antamatta periksi!
  • Tähän väliin ennen lavitsalta nousemista voi halutessaan(!) napata valokuvan näkymästä huoneessa. (Ks. postauksen kuva: näkymä koneen sädehoitoyksikön alla lavitsalla maaten).
  • Pukuhuoneeseen siirtyminen, jossa pukeutumisen aikana toisessa pukuhuoneessa oleva potilas ohjataan hoitohuoneeseen.
  • Kiitos ja hei-hei hoitajille seuraavaan päivään! Ja sitten jo seuraava potilas ohjataan pukuhuoneeseen odottamaan vuoroaan.

Mitähän Elastinen hoitohuoneessa seuraaville laulaa. Ja mikähän biisi minulle huomen illalla hoitohuoneessa soi? Se onkin sitten viimeinen kertaa sädetystä ainakin tältä erää.

Sädehoitoa ja päivänsädehoitoa

Vastaa

Nyt on lähtenyt jälleen yksi iso pyörä pyörimään. Lääkärini nimittäin ehdotti, että voitaisiin koettaa sädettämällä kutistaa yhtä etäpesäkkeistäni, jotta verenvuoto ja anemiariski pienenisivät, kuten jo toista vuotta sitten olimme teoreettisella tasolla keskustelleet. Sain lähetteen sädehoitoyksikköön, josta muutamassa päivässä tipahtikin vastaanottokutsu.

Ja, wau, mitä toimintaa! Mahtava lääkärin vastaanotto. Vastaanotolla keskusteltimme tilanteestani mahdollisuuksineen ja haasteineen kokonaisvaltaisesti, myös sädehoidon ulkopuolisista asioista. Ja mikä meininki toimeentarttumisessa. Ja heti lääkärin vastaanoton jälkeen olleen hoitajatapaamisen sisältö oli myös erittäin informatiivinen, vaikka hoitaja persoonana ei tuntunut kaikkein miellyttävimmaltä. Hän kuitenkin osasi asiansa ja kertoi niin paljon perustietoa tulevasta, että kysymyspankki tyhjeni käytännössä kerralla. Paitsi, että olin saanut kutsun hoidon arvioon, seuraavalle päivälle oli jo varattu hoidon suunnittelukuvantamiset (simulaatio) ja hoidon aloitusajankohtakin plänätty. Vaikka jouduin ”kalenteritörmäyksen” vuoksi siirtämään simulaatiokuvauksen tälle pääsiäisen jälkeiselle viikolle, silti hoidon aloitusajankohta pystyttiin pitämään ennallaan.

Wau-fiilis jatkui simulaatiokuvauksissa. Millä meiningillä sädeklinikalla tekevätkään töitä, mieletön positiivinen lataus, vaikka aikataulu meni täysin sekaisin sähkökatkoksen vuoksi: valot välähtivät kerran, mikä johtui sähkökatkoksesta, joka käynnisti varavoiman. Varavoimasta huolimatta kuvantamis ja sädetyskoneet sammuivat ja ne jouduttiin käynnistämään uudelleen. Koneiden käynnistäminen vei puolituntia, mikä aiheutti viivastyksen vastaanottoajoissa. Siitä huolimatta homma toimi kuin junan vessa, mutta ei haissut pahalle ;D

Simulaatiossa otettiin sekä magneetti- että TT-kuvat, joita yhdistämällä sairaalafyysikot voivat suunnitella hoidon. Simulaation yhteydessä tehtiin myös tatuointimerkit lantiolle. Ja voihan ihme, kuinka julmaati se nipisti. Vain kolme pistosta, kolme järisyttävän kirpeää pistosta neulalla, jota kouluterveydenhoitaja käytti 1980-luvulla ottaessaan sormenpäästä verikoetta. Hatunnosto henkilöille, jotka teettävät lantiolle ja bikinirajaan tatuoinnit. Siis hatunnosto kivunsietämisen suhteen. Niitä tatuointeja täytyy siis t o d e l l a  haluta, että sietää sen kivun, mietin. Mä en kestäisi, en todellakaan.

Maanantaina alkaa kahden viikon päivittäinen sädeputki. Vaikka on positiivisen odottava fiilis, silti vähän jännittää, myönnän. Mietin mahdollisia haittoja. Mietin, väsyttääkö hoito. Mietin, miltä tuntuu käydä hoidossa, joka itsessään ei tunnu. Mietin, miltä tuntuu ylipäänsä käydä hoidoissa päivittäin, sekin on uutta. Mutta ennen maanantain sädehoitoa, otan päivänsädehoitoa. Ihana aurinko, ihana kevät!