Kesä oli ja meni, koularkeakin on jo elelty kuukauden ajan. Blogirintamalla olen pitänyt hiljaiseloa sekä tietoisesti että tahattomasti. Tauko on venähtänyt kaikkea kivaa tehdessä: mansikoiden poimintaa, pesäpalloa kopittelua ja lyömistä, mökkipihasta nauttimista, terassin pesua, auton siistimistä, ruoanlaittoa ja grillausta, kesävieraiden kanssa höpisemistä, lukemista, aamukahvitteluja, …

Psykoterapiassa olen miettynyt, mikä tekee minut onnelliseksi. Mitä pitäisi olla vähemmän tai enemmän tai toisin, että onnellisuus lisääntyisi. Mitä voin tehdä, että se toteutuu. Kesä on totta totisesti kulunut niissä merkeissä, jotka tekevät minut onnelliseksi. Myös ne muutamat kesän mustat hetket – sytostaattihoitokerrat ja päivystykseen joutuminen – ovat lievittyneet, kun on niiden jälkeen päässyt arjessa nauttimaan ihanista asioista.

Jos pelkkä onnellisuuden tavoittelu parantaisi syövän, olisin terve! Harmillista, että niin helppoa reseptiä paranemiseen ei ole, että pelkkä onnellisuutta lisääminen parantaisi. Vaan onko onnellisuuden lisääminen sittenkään niin helppoa. Ei ole. Tai ole ollut aiemmin, nyt on jo helpompaa: Yllättävästi yhä vain pienemmät asiat tuottavat iloa ja tyydytystä ja lisäävät onnellisuutta. Aiemmin siinä-kiireen-ryydittämässä-työelämä-painotteisessa-arjessani olisin todennäköisesti mennyt halpaan ja kuvitellut, että onnellisuus on jonkin ison asian, ehkä matkan, saavuttamista. Nykyisessä paineettomassa arjessani olen tajunnut, että onnellisuus on tässä omissa käsissäni, nenäni edessä. Mansikoiden poimintana yhdessä tyttären kanssa, auton siistimisenä yhdessä lasten kanssa, ruoan valmistamisena ja iloitsemisena sen onnistumisesta ja maistumisesta muillekin. Terassin pesemisessä koko perheen voimin. Aamukahvituokiona tuttujen seurassa kantakahvilassa. Jäätelökutsuilla ystävien luona. Oma rauhallinen hetki sisustussuunnitelmien parissa. Kurjaa mieltä aiheuttavien ihmisten välttämistä.

Jospa vain kaikki tuo hyvää oloa ja iloa tuottava riittäisi parantamaan. Sen lisäksi tarvitaan myrkkyjä, säteitä, ravintoa, akupunktiota, … Eikä nekään välttämättä riitä. Mutta onnellisuutta tuottavien asioiden tekeminen parantaa kuitenkin elämänlaatua. Mitäpä jos me kaikki pyrittäisiin lisäämään elämänlaatuamme ja suuntaamaan kohti onnellisuutta!