Sattuisiko kenelläkään olla tarvetta matkarattaille? Entä UGGin nro 39,5 tennareille? Leikitäänkö teillä Brion junanradalla – ehkä haluaisit siihen mutkan-kaksi lisää? Heittäisitkö hepparepun selkään ja lähtisit syksyllä koulutielle? Pomppuheppakin olisi tarjolla! AEG:n liesi-uuni-yhdistelmä meni jo. Turvaistuin hetki sitten ja toiset rattaat ehkä huomenna.

Ja niin lähti uunin ja turvaistuimen mukana neitsyys. Facebook-neitsyys nimittäin! Liityin tällä viikolla naamakirjaan (huutomerkki). Minä, joka olen pelännyt netin henkilösuojattomuutta. Minä joka nauran kämmeneeni – ja ihan päin naamaakin – kun sanotaan, että naamakirjasta saa poistettua tietoa. Höpö höpö, bittiavaruuteenhan se tieto kuitenkin jonnekin jää. Minä, joka ärsyynnyn kysymyksestä sallitaanko sijaintitietojen näyttö?

Tähän on tultu. Kyllä, minä liityin facebookiin v a i n ja a i n o a s t a a n voidakseni liittyä FB:n kierrätysryhmiin. Ensin v a i n rohkea päätös facebookiin rekisteröitymisestä (päätöstä hauduteltiin useampi kuukausi). Anomus sisään ryhmiin päästäkseen (tässä vaiheessa jo malttamattomana). Käsitemaailman AV-YV-MMM avaaminen (selvisi nopeasti muutamalla selailulla). Ilmoituksen laatiminen (parissa minuutissa hoidettu juttu – hidastava tekijä tuotteen kuvaaminen). Nyt on päästy jo kaupanteko asteelle (kärsimättömänä tarkistan muutaman kerran päivässä, onko ostajia ilmaatunut). Tämän neitsyyden menetyksen myötä lastenvaunuvarasto on tyhjentynyt – siellä alkaa vähitellen energia virrata vapaasti.

Ja miettikää, huomenna lähtee taas neitsyys. Kirpputorineitsyys nimittäin! Toivon isosti, että äiti-tytär-päivä kirpputorilla myymässä vie mennessään sinne kannetun ylimääräisen ja turhan tavaran. Ainakin kirpputorille valmistautuminen – tavaroiden peseminen, hinnoittelu ja pakkaaminen – on vienyt jo suurimman kiiman, vaikka itse myyntiakti on vielä edessä. Vaikka saataisiin kaikki myyntiin vietävät tavarat myydyksi, se ei vielä toisi kotiin fengshuita. Mutta kaikki tämä tuo hyvänmielen, vähän lisätilaa kaappeihin ja pientä taskurahaa, jolla käydä taas aamukahveilla.

Vaihtokassaa laskiessamme junnu tarjosi meille mukaan kassakoneensa kaupankäynnin avuksi. Luopui tarjouksesta, kun heitin ilmaan ajatuksen mitä jos joku haluaakin ostaa sen. Näin vältin ylimääräisen tavaran kantamisen kirppikselle. Jälkikäteen pohdin, jospa kuitenkin ottaisimme sen mukaan – jos se innostaisi asioimaan juuri meidän pöydässä. Tulkaa huomenna Hietsuun kurkkaamaan, lyödäänkö meillä rahat kassaan vai pistetäänkö taskuun 😀