Avainsana-arkisto: kahvihetki

Gluteeniton? Gluteenit on!

2 vastausta

Menen ystäväni kanssa lounaalle. Kysyn ravintolassa gluteenitonta vaihtoehtoa. Ravintolassa iloisena vastataan, että tottahan toki heillä on gluteenitonta. -Mitä? –Salaattia, sosekeittoa ja marenkia. Otan sosekeiton. Gluteenitonta leipää ei ole. Samaan aikaan ystäväni ei pysty päättämään pastan, lämpimien leipien ja kaiken maailman palleroiden ja sen seitsemän sortin lounaslistan tarjonnasta itselleen ’mitään kivaa’. Ja jos hän päätyisikin sosekeittoon, sen seuraksi olisi tuoretta leipää, parhaissa paikossa sitäkin seitsemää eri sorttia.

Seuraavana päivänä menen ystäväni kanssa kahville. Kysyn olisiko jotain gluteenitonta. Iloisena vastataan, että tottahan toki. -Mitä? –Marenkia ja sitruunamuffinsseja. Otan sitruunamuffinssin, se on pakattu muoviin. Samaan aikaan ystäväni valitsee kahden vitriinin äärellä korvapuusteista, sen seitsemästä juustokakusta ja cookiesta jotain kivaa. Jos vain osaisi päättää.

Seuraavana päivänä menen ystäväni kanssa aamupalalle. Kysyn, olisiko jotain gluteenitonta kahvin seuraksi. Iloisena vastataan, että tottahan toki.  Mitä? Tattarileipää ja marenkia. Otan tattarileivän. Samaan aikaan ystävälleni on tarjolla aamiaisleipää kokojyvänä, siemenillä, vitivalkoisena, rukiilla, ohrana, perunalimppuna ja karjalanpiirakkana eli sen seitsemää sorttia. Niitä ei oteta pakastimesta, niitä ei ole pakattu kelmuun.

Menen illalla ystäväni kanssa hampurilaisravintolaan. Kysyn, onko tarjolla hampurilaista gluteenittomana. Iloisesti vastataan, että tottahan toki. -Mitä? –Salaatti tai perushampurilainen gluteenittomalla sämpylällä. Mitä ihmettä, eikö lainkaan marenkia? Siispä otan perushampurilaisen. Sen hintaan lisätään erikoisruokavaliolisä, pari euroa. Samaan aikaan ystäväni valitsee hampurilaisen kana-, kala- ja tavallisen välillä ja hampurilaissämpylääkin on sen seitsemää eri kokoa ja kerroslukua, eikä hänen tarvitse maksaa niistä lisähintaa.

Menen seuraavana päivänä ystäväni kanssa italialaiseen ravintolaan. Kysyn, onko tarjolla gluteenitonta… Äh, anna, mä veikkaan: marenkia ja salaattia!

Kuka ihmeessä keksi, että gluteenitonta ruokavaliota noudattavat haluavat marenkia? Kumpi tuli ensin marengille, kysyntä vai tarjonta? Kuka keksi, että gluteeniton ruokavalio on yhtä kuin salaatti? Entäpä sitten gluteeniton leipä, miten sen voisi pilata? No, tarjoamalla sen kylmänä tietenkin. Kidutapa joskus itseäsi syömällä jääkaappikohmeinen gluteeniton leipä, ja vaikeusastetta voi lisätä valitsemalla gluteeniton tattarileipä! Jos kysyt gluteenitonta leipää, toivo todella, että se otetaan pakastimesta. Se on ainut tapa varmistaa, että sen saa kutakuinkin syömäkelpoisena pöytään. Ja loppuun vielä pastadilemma. Olisiko vallan mahdotonta tarjota myös gluteenitonta pastaa. Se on ihan hyvää, lapsetkin tykkäävät 😋

Joo, ymmärrän puhtaushaasteet gluteenittomien valmistamisen ja tarjoamisen suhteen. Ja hinta-argumentin. Ehkä. Mutta jos nyt kuitenkin vähän enemmän yrittäisi kuin pelkkää marenkia ja salaattia. Ei sitä sortimenttia tarvitsisi olla edes sitä sen seitsemää sorttia, mutta jotain muuta vaihteeksi kuin marenkia ja salaattia. Tällä viikolla, ehkä jo tänään, taidan mennä vaihteeksi nauttimaan raakakakkua latteni kera. Fantastista, kiitos siitä! 

Äiti syö kaikki suklaat ja maapähkinä kuuluu palkokasveihin

Vastaa

Ruoan ja ravinnon merkitystä terveyteen olen pohtinut erityisesti parin viime vuoden ajan. Kuulin kyllä jo sairastuttuani, että toiset syöpäpotilaat välttävät sokeria ja syövät kaaleja eri muodossaan. Sairaalassa lääkärit eivät suoranaisesti tukeneet tätä ajatusta, vaan sivuuttivat sen lähinnä toteamalla, että sokerin vähentäminen ja terveellinen ruoka on järkevää ihan jokaiselle. Ihanko totta? – Mikä latteus! Ihan sama kun sanot syöpäpotilaalle, että välillä on alamäkiä. Jep, näin on. Valitettavasti jätin ruokavalion omaan arvoonsa ja söin ajatuksella ”mitä vain, että jaksan hoidot”.

Taudin uusimisen myötä uudelleen ajattelin ravinnon merkitystä ja päätin olla välittämättä yleisesti hyväksytystä mielipiteestä ruokaympyröiden ja ravintokolmioiden osalta ja jättää lääkäreiden latteudet omaan arvoonsa. Sain kannustusta ravintoasioissa erityisesti psykoterapeutiltani. Hänen avullaan sain rohkeutta ajatella itsensä hoitamista laajempanakin kokonaisuutena kuin lääkehoitoina. Ensiaskeleina ravintomaailmaan teetin hivenainemääritykset. Silti yhä epäileväisenä lähdin tulokset  ja ravinnesuositukset kädessäni hankkimaan täydennysravinteita. Lääkärille toki vein hivenainemäärityksen tulokset ja kerroin, mitä muuta teen tilani eteen. Syvälliseen keskusteluun aiheesta ei odotettavastikaan päästy. Tiedä häntä, mitä mielessään mietti, ehkä ”taas yksi kuoleva tarttumassa oljenkorteen”. Ihan sama. Minun elämäni, minun selviytymistaisteluni.

Valitettavasti matka ravitsemuksen maailmaan on ollut hidas ja pitkä. Valitettavasti vasta vähitellen alan ymmärtää hitusia ravitsemuksen syvemmästä merkitystä ihmisen perushyvinvoinnin ja terveyden tekijänä. Mietin, valitettavasti, missä pisteessä voisin olla, jos olisin tajunnut nämä seikat jo vuosia ja vuosikymmeniä sitten. Silti ajattelen myös, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja parantaa. Kenenkään meistä! Jokainen terveyttä edistävä valinta on parempi kuin vanha huono tapa. Latteus kai tämäkin!

Olen käynyt matkan varrella kahdesti ravintoterapeutilla. Vartavasten kahdella eri ravintoterapeutilla. Halusin verrata heidän antiaan, verrata heidän sanomaansa. Ja kuulla, millaisia latteuksia ravintoterapeutit ehkä laukovat. Ja mitäpä he sitten erityisesti tilanteessani suosittelivat kaikkien terveelliseksi miellettyjen ja tiedettyjen kasvisten ja ruokien maailmasta:

  • eri kaalilajit, tomaatti, porkkana, sipulit, inkivääri, kurkuma
  • granaattiomena, sitrushedelmät, kiivi, omena
  • pähkinät, erityisesti parapähkinä ja sakasanpähkinä(ei maapähkinä!), siemenet
  • viljaa täysjyvänä, omalla kohdallani gluteenin välttäminen
  • kalat
  • lihoista suosien vaaleaa lihaa, punaisista lammasta ja riistaa
  • marjat: mustikka, mansikka, mustaherukka, goji
  • hapanmaitotuotteet
  • kylmäpuristetut öljyt; kookosöljy paistamiseen, oliiviöljy ja rypsiöljy maustamiseen
  • vesi juomaksi
  • sokerin välttäminen

Erimielisyyksiäkin ravitsemukseen tuli:  1) Voi: Toinen ei suositellut, toinen kehoitti nimenomaan käyttämään voita paistamisessa kookosöljyn rinnalla ja käyttämään leivällä voi-öljy-maitorahka seosta. 2) Elimistön happo-emäs tasapaino: toinen kehoitti ravintovalinnoilla vaikuttamaan elimistön happo-emästasapainoon. Toinen totesi ykskantaan, että siihen ei voi juurikaan vaikuttaa, ja sitten ravitsemus menee silloin jo niin vaikeaksi vääntämiseksi, että ruoasta nauttimisen rentous häviää. 3) Spirulina: molemmat myönsivät, että ravinteikasta on. Toinen suositti innolla, toinen käski pitää malttia, koska maksimisaantisuositukset puuttuivat eli ”vaati lisää tutkimusta”. 4) Kahvi: juuri happo-emästasapainon näkökulmasta toinen kehoitti välttämään, toinen puolestaan totesi, että maltilliset määrät ovat terveyttä edistäviä. Ei latteuksia ravintoterapeuteilta.

Mitäpä sitten olen tehnyt näiden neuvojen kanssa. Ensinnäkin vältän gluteenia, toiseksi teen mehuja ja smootheja hedelmistä ja kasviksista. Granaattiomena, lehtikaali, vehnänoras muodostaP.S.vat oman ravintokolmioni. Punaisen lihan käyttö on vähentynyt ja painottunut karitsaan. Kahviannos kuuluu päivään. Sokerista taistelen eroon koko ajan, joudun tekemään työtä sen eteen. Makeanhimoa koitan ensisijaisesti lääkitä tummalla suklaalla ja raakasuklaalla. Tai kahvi ja raakakakku, nam! Naposteluhimoa lievitän pähkinöillä. Silti tapahtuu lapsuksia, joihin lapset joutuvat toteamaan: ”Äiti syö kaikki suklaat”. Näin on. Valitettavasti.

P.S. ”Maapähkinä ei ole pähkinä laisinkaan”, valisti minua toinen ravintoterapeutti ja jatkoi: ”Se kuuluu palkokasveihin”.

Vaalikahvit kolmella kakulla

2 vastausta

Lue loppuun →

Terve, sairas! Miksi TERVEsairas?

Vastaa

TERVEsairas näyttää muiden silmissä terveeltä. Terveen sairaan sairaus on vartalon kätköissä kasvaimena. Terveen sairaan sairaus on paidan alla piilossa avannesidoksena. Terveen sairaan sairaus on peitossa poskipunan alla kalpeutena. Terveen sairaan sairaus on piilossa.

TERVEsairas on eräänlainen ristiriitaisuus. Toisaalta on tosiasia, että olen sairas. Sairaus määrää elämää: Otan lääkkeitä, olen väsynyt, olen jäänyt pois töistä, käyn säännöllisesti lääkärissä ja erilaisissa tutkimuksissa, välillä on oma tukka, välillä peruukki, välillä on hoikka, välillä pyöreä. Kuitenkin: Elän kuin kuka tahansa, paitsi en käy töissä, otan päiväunia, käyn lääkärissä ja tutkimuksissa, minulla on aikaa tai ei ainakaan järjetön kiire, kalenteria ei täytetä pitkälle eteenpäin, nautin rauhallisista aamu- tai päiväkahvihetkistä.

Tunnen oloni sairaudesta huolimatta kohtuullisen terveeksi. Ja näytän muiden silmissä terveeltä. Näytän muiden silmissä niin terveeltä, että minua ei katsota hyvällä, kun istun ruuhkabussissa väsyneenä tai käyn asian niin vaatiessa invavessassa (näinkin olen joutunut tekemään). Terveen näköinenhän ei voi olla vakavasti sairas. Huvittavin tilanne terveeltä näyttävänä tuli sairaalassa, kun olin menossa saamaan sytostaattihoitoa. Muut huoneessa olevat potilaat luulivat minua hoitajaksi ja alkoiva ihmetellä, kuinka asetun sängylle lepäämään. Vaatekaupassa puolituttu myyjä kehui laihtumistani edellisestä käynnistä. Hänelle paljastin, että lääkkeet turvottivat, johon hämmästyksen ihmetyksiä, kuinka terveeltä näytin jo aiemminkin, eikä olisi voinut kuvitella minun olevan sairas. Ja kantakahvilan toiset kanta-asiakkaat  luulivat, että olen sellaisessa työssä, että voin keskellä päivää käväistä kahvilassa. Kerroin totuuden, johon vastaukseksi, ettei päällepäin voisi uskoa. Näinhän se on, TERVEsairas näyttää terveeltä.