Aihearkisto: Ravinto

Äiti syö kaikki suklaat ja maapähkinä kuuluu palkokasveihin

Ruoan ja ravinnon merkitystä terveyteen olen pohtinut erityisesti parin viime vuoden ajan. Kuulin kyllä jo sairastuttuani, että toiset syöpäpotilaat välttävät sokeria ja syövät kaaleja eri muodossaan. Sairaalassa lääkärit eivät suoranaisesti tukeneet tätä ajatusta, vaan sivuuttivat sen lähinnä toteamalla, että sokerin vähentäminen ja terveellinen ruoka on järkevää ihan jokaiselle. Ihanko totta? – Mikä latteus! Ihan sama kun sanot syöpäpotilaalle, että välillä on alamäkiä. Jep, näin on. Valitettavasti jätin ruokavalion omaan arvoonsa ja söin ajatuksella ”mitä vain, että jaksan hoidot”.

Taudin uusimisen myötä uudelleen ajattelin ravinnon merkitystä ja päätin olla välittämättä yleisesti hyväksytystä mielipiteestä ruokaympyröiden ja ravintokolmioiden osalta ja jättää lääkäreiden latteudet omaan arvoonsa. Sain kannustusta ravintoasioissa erityisesti psykoterapeutiltani. Hänen avullaan sain rohkeutta ajatella itsensä hoitamista laajempanakin kokonaisuutena kuin lääkehoitoina. Ensiaskeleina ravintomaailmaan teetin hivenainemääritykset. Silti yhä epäileväisenä lähdin tulokset  ja ravinnesuositukset kädessäni hankkimaan täydennysravinteita. Lääkärille toki vein hivenainemäärityksen tulokset ja kerroin, mitä muuta teen tilani eteen. Syvälliseen keskusteluun aiheesta ei odotettavastikaan päästy. Tiedä häntä, mitä mielessään mietti, ehkä ”taas yksi kuoleva tarttumassa oljenkorteen”. Ihan sama. Minun elämäni, minun selviytymistaisteluni.

Valitettavasti matka ravitsemuksen maailmaan on ollut hidas ja pitkä. Valitettavasti vasta vähitellen alan ymmärtää hitusia ravitsemuksen syvemmästä merkitystä ihmisen perushyvinvoinnin ja terveyden tekijänä. Mietin, valitettavasti, missä pisteessä voisin olla, jos olisin tajunnut nämä seikat jo vuosia ja vuosikymmeniä sitten. Silti ajattelen myös, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja parantaa. Kenenkään meistä! Jokainen terveyttä edistävä valinta on parempi kuin vanha huono tapa. Latteus kai tämäkin!

Olen käynyt matkan varrella kahdesti ravintoterapeutilla. Vartavasten kahdella eri ravintoterapeutilla. Halusin verrata heidän antiaan, verrata heidän sanomaansa. Ja kuulla, millaisia latteuksia ravintoterapeutit ehkä laukovat. Ja mitäpä he sitten erityisesti tilanteessani suosittelivat kaikkien terveelliseksi miellettyjen ja tiedettyjen kasvisten ja ruokien maailmasta:

  • eri kaalilajit, tomaatti, porkkana, sipulit, inkivääri, kurkuma
  • granaattiomena, sitrushedelmät, kiivi, omena
  • pähkinät, erityisesti parapähkinä ja sakasanpähkinä(ei maapähkinä!), siemenet
  • viljaa täysjyvänä, omalla kohdallani gluteenin välttäminen
  • kalat
  • lihoista suosien vaaleaa lihaa, punaisista lammasta ja riistaa
  • marjat: mustikka, mansikka, mustaherukka, goji
  • hapanmaitotuotteet
  • kylmäpuristetut öljyt; kookosöljy paistamiseen, oliiviöljy ja rypsiöljy maustamiseen
  • vesi juomaksi
  • sokerin välttäminen

Erimielisyyksiäkin ravitsemukseen tuli:  1) Voi: Toinen ei suositellut, toinen kehoitti nimenomaan käyttämään voita paistamisessa kookosöljyn rinnalla ja käyttämään leivällä voi-öljy-maitorahka seosta. 2) Elimistön happo-emäs tasapaino: toinen kehoitti ravintovalinnoilla vaikuttamaan elimistön happo-emästasapainoon. Toinen totesi ykskantaan, että siihen ei voi juurikaan vaikuttaa, ja sitten ravitsemus menee silloin jo niin vaikeaksi vääntämiseksi, että ruoasta nauttimisen rentous häviää. 3) Spirulina: molemmat myönsivät, että ravinteikasta on. Toinen suositti innolla, toinen käski pitää malttia, koska maksimisaantisuositukset puuttuivat eli ”vaati lisää tutkimusta”. 4) Kahvi: juuri happo-emästasapainon näkökulmasta toinen kehoitti välttämään, toinen puolestaan totesi, että maltilliset määrät ovat terveyttä edistäviä. Ei latteuksia ravintoterapeuteilta.

Mitäpä sitten olen tehnyt näiden neuvojen kanssa. Ensinnäkin vältän gluteenia, toiseksi teen mehuja ja smootheja hedelmistä ja kasviksista. Granaattiomena, lehtikaali, vehnänoras muodostaP.S.vat oman ravintokolmioni. Punaisen lihan käyttö on vähentynyt ja painottunut karitsaan. Kahviannos kuuluu päivään. Sokerista taistelen eroon koko ajan, joudun tekemään työtä sen eteen. Makeanhimoa koitan ensisijaisesti lääkitä tummalla suklaalla ja raakasuklaalla. Tai kahvi ja raakakakku, nam! Naposteluhimoa lievitän pähkinöillä. Silti tapahtuu lapsuksia, joihin lapset joutuvat toteamaan: ”Äiti syö kaikki suklaat”. Näin on. Valitettavasti.

P.S. ”Maapähkinä ei ole pähkinä laisinkaan”, valisti minua toinen ravintoterapeutti ja jatkoi: ”Se kuuluu palkokasveihin”.

Mehut irti!

Kas, nyt syntyy ensimmäinen postaus. Se on luontevaa aloittaa mehujen puristamisesta, joka on kovin arkista minulle. Hankin reipas vuosi sitten tuoremehupuristimen, jolla olen ottanut tavakseni tehdä mehua nautittavaksi päivittäin. No arvatahan sen saattaa, että ihan joka päiväiseksi se ei ole tullut. Mutta kunnioitettavan yleiseksi tavaksi kuitenkin: näin lonkalta sanoisin, että päiviä, joina mehua ei ole tehty tai ollut tarjolla, on näiden 16 kk aikana ollut korkeintaan parikymmentä. Aika hyvä siis. Mehun puristaminen olisi nytkin agendalla – eilinen kun jäi väliin. Eilen vain tuntui siltä, että mehujen puristaminen on puristanut mehut minusta, eikä voimavaroja vain yksinkertaisesti ollut. Tänään se siis tapahtuu – omatunto ei oikein anna periksi jättää kahta päivää väliin.

Tähän mehuaiheeseen palaan varmasti vielä useamman kerran, mutta näin alkajaisiksi kerrottakoon lyhyesti taustaa: Olen lukenut tuoremehujen puristamisesta ja tiedostanut sen hyväksi tavaksi saada luonnollisesti vitamiineja, hivenaineita ja ravinteita. Varsinaisen potkun sen hankinnalle antoi avanneleikkaus, jonka vuoksi jouduin miettiä uusiksi runsasta kasvisten syöntiäni. Samaan aikaan vakuutuin granaattiomenan ja kaalien positiviisesta vaikutuksesta syöpien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhtälö oli valmis. Tovi laitteisiin tutustumista ja parissa päivässä posti toi mehupuristimen kotiin.

Nyt lähden puristamaan perusmehuani:

  • Granaattiomena
  • Lehtikaalta
  • Vehnänorasta
  • Porkkanaa
  • Appelsiinia
  • Inkivääriä

Näistä syntyy aivan kaamean värinen, mutta terveellinen mehu. Lapsetkin tykkäävät!