Menen ystäväni kanssa lounaalle. Kysyn ravintolassa gluteenitonta vaihtoehtoa. Ravintolassa iloisena vastataan, että tottahan toki heillä on gluteenitonta. -Mitä? –Salaattia, sosekeittoa ja marenkia. Otan sosekeiton. Gluteenitonta leipää ei ole. Samaan aikaan ystäväni ei pysty päättämään pastan, lämpimien leipien ja kaiken maailman palleroiden ja sen seitsemän sortin lounaslistan tarjonnasta itselleen ’mitään kivaa’. Ja jos hän päätyisikin sosekeittoon, sen seuraksi olisi tuoretta leipää, parhaissa paikossa sitäkin seitsemää eri sorttia.

Seuraavana päivänä menen ystäväni kanssa kahville. Kysyn olisiko jotain gluteenitonta. Iloisena vastataan, että tottahan toki. -Mitä? –Marenkia ja sitruunamuffinsseja. Otan sitruunamuffinssin, se on pakattu muoviin. Samaan aikaan ystäväni valitsee kahden vitriinin äärellä korvapuusteista, sen seitsemästä juustokakusta ja cookiesta jotain kivaa. Jos vain osaisi päättää.

Seuraavana päivänä menen ystäväni kanssa aamupalalle. Kysyn, olisiko jotain gluteenitonta kahvin seuraksi. Iloisena vastataan, että tottahan toki.  Mitä? Tattarileipää ja marenkia. Otan tattarileivän. Samaan aikaan ystävälleni on tarjolla aamiaisleipää kokojyvänä, siemenillä, vitivalkoisena, rukiilla, ohrana, perunalimppuna ja karjalanpiirakkana eli sen seitsemää sorttia. Niitä ei oteta pakastimesta, niitä ei ole pakattu kelmuun.

Menen illalla ystäväni kanssa hampurilaisravintolaan. Kysyn, onko tarjolla hampurilaista gluteenittomana. Iloisesti vastataan, että tottahan toki. -Mitä? –Salaatti tai perushampurilainen gluteenittomalla sämpylällä. Mitä ihmettä, eikö lainkaan marenkia? Siispä otan perushampurilaisen. Sen hintaan lisätään erikoisruokavaliolisä, pari euroa. Samaan aikaan ystäväni valitsee hampurilaisen kana-, kala- ja tavallisen välillä ja hampurilaissämpylääkin on sen seitsemää eri kokoa ja kerroslukua, eikä hänen tarvitse maksaa niistä lisähintaa.

Menen seuraavana päivänä ystäväni kanssa italialaiseen ravintolaan. Kysyn, onko tarjolla gluteenitonta… Äh, anna, mä veikkaan: marenkia ja salaattia!

Kuka ihmeessä keksi, että gluteenitonta ruokavaliota noudattavat haluavat marenkia? Kumpi tuli ensin marengille, kysyntä vai tarjonta? Kuka keksi, että gluteeniton ruokavalio on yhtä kuin salaatti? Entäpä sitten gluteeniton leipä, miten sen voisi pilata? No, tarjoamalla sen kylmänä tietenkin. Kidutapa joskus itseäsi syömällä jääkaappikohmeinen gluteeniton leipä, ja vaikeusastetta voi lisätä valitsemalla gluteeniton tattarileipä! Jos kysyt gluteenitonta leipää, toivo todella, että se otetaan pakastimesta. Se on ainut tapa varmistaa, että sen saa kutakuinkin syömäkelpoisena pöytään. Ja loppuun vielä pastadilemma. Olisiko vallan mahdotonta tarjota myös gluteenitonta pastaa. Se on ihan hyvää, lapsetkin tykkäävät 😋

Joo, ymmärrän puhtaushaasteet gluteenittomien valmistamisen ja tarjoamisen suhteen. Ja hinta-argumentin. Ehkä. Mutta jos nyt kuitenkin vähän enemmän yrittäisi kuin pelkkää marenkia ja salaattia. Ei sitä sortimenttia tarvitsisi olla edes sitä sen seitsemää sorttia, mutta jotain muuta vaihteeksi kuin marenkia ja salaattia. Tällä viikolla, ehkä jo tänään, taidan mennä vaihteeksi nauttimaan raakakakkua latteni kera. Fantastista, kiitos siitä!