Kirjoittajan arkistot: TERVEsairas

Terve, sairas! Miksi TERVEsairas?

TERVEsairas näyttää muiden silmissä terveeltä. Terveen sairaan sairaus on vartalon kätköissä kasvaimena. Terveen sairaan sairaus on paidan alla piilossa avannesidoksena. Terveen sairaan sairaus on peitossa poskipunan alla kalpeutena. Terveen sairaan sairaus on piilossa.

TERVEsairas on eräänlainen ristiriitaisuus. Toisaalta on tosiasia, että olen sairas. Sairaus määrää elämää: Otan lääkkeitä, olen väsynyt, olen jäänyt pois töistä, käyn säännöllisesti lääkärissä ja erilaisissa tutkimuksissa, välillä on oma tukka, välillä peruukki, välillä on hoikka, välillä pyöreä. Kuitenkin: Elän kuin kuka tahansa, paitsi en käy töissä, otan päiväunia, käyn lääkärissä ja tutkimuksissa, minulla on aikaa tai ei ainakaan järjetön kiire, kalenteria ei täytetä pitkälle eteenpäin, nautin rauhallisista aamu- tai päiväkahvihetkistä.

Tunnen oloni sairaudesta huolimatta kohtuullisen terveeksi. Ja näytän muiden silmissä terveeltä. Näytän muiden silmissä niin terveeltä, että minua ei katsota hyvällä, kun istun ruuhkabussissa väsyneenä tai käyn asian niin vaatiessa invavessassa (näinkin olen joutunut tekemään). Terveen näköinenhän ei voi olla vakavasti sairas. Huvittavin tilanne terveeltä näyttävänä tuli sairaalassa, kun olin menossa saamaan sytostaattihoitoa. Muut huoneessa olevat potilaat luulivat minua hoitajaksi ja alkoiva ihmetellä, kuinka asetun sängylle lepäämään. Vaatekaupassa puolituttu myyjä kehui laihtumistani edellisestä käynnistä. Hänelle paljastin, että lääkkeet turvottivat, johon hämmästyksen ihmetyksiä, kuinka terveeltä näytin jo aiemminkin, eikä olisi voinut kuvitella minun olevan sairas. Ja kantakahvilan toiset kanta-asiakkaat  luulivat, että olen sellaisessa työssä, että voin keskellä päivää käväistä kahvilassa. Kerroin totuuden, johon vastaukseksi, ettei päällepäin voisi uskoa. Näinhän se on, TERVEsairas näyttää terveeltä.

Mehut irti!

Kas, nyt syntyy ensimmäinen postaus. Se on luontevaa aloittaa mehujen puristamisesta, joka on kovin arkista minulle. Hankin reipas vuosi sitten tuoremehupuristimen, jolla olen ottanut tavakseni tehdä mehua nautittavaksi päivittäin. No arvatahan sen saattaa, että ihan joka päiväiseksi se ei ole tullut. Mutta kunnioitettavan yleiseksi tavaksi kuitenkin: näin lonkalta sanoisin, että päiviä, joina mehua ei ole tehty tai ollut tarjolla, on näiden 16 kk aikana ollut korkeintaan parikymmentä. Aika hyvä siis. Mehun puristaminen olisi nytkin agendalla – eilinen kun jäi väliin. Eilen vain tuntui siltä, että mehujen puristaminen on puristanut mehut minusta, eikä voimavaroja vain yksinkertaisesti ollut. Tänään se siis tapahtuu – omatunto ei oikein anna periksi jättää kahta päivää väliin.

Tähän mehuaiheeseen palaan varmasti vielä useamman kerran, mutta näin alkajaisiksi kerrottakoon lyhyesti taustaa: Olen lukenut tuoremehujen puristamisesta ja tiedostanut sen hyväksi tavaksi saada luonnollisesti vitamiineja, hivenaineita ja ravinteita. Varsinaisen potkun sen hankinnalle antoi avanneleikkaus, jonka vuoksi jouduin miettiä uusiksi runsasta kasvisten syöntiäni. Samaan aikaan vakuutuin granaattiomenan ja kaalien positiviisesta vaikutuksesta syöpien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhtälö oli valmis. Tovi laitteisiin tutustumista ja parissa päivässä posti toi mehupuristimen kotiin.

Nyt lähden puristamaan perusmehuani:

  • Granaattiomena
  • Lehtikaalta
  • Vehnänorasta
  • Porkkanaa
  • Appelsiinia
  • Inkivääriä

Näistä syntyy aivan kaamean värinen, mutta terveellinen mehu. Lapsetkin tykkäävät!