Nyt kun koko kahden viikon säderumba on käyty, pää on saanut jäsenneltyä fiiliksiä siitä. Päällimmäisenä on mielessä se, kuinka ihmeen kivoja ja huumorintajuisia hoitsuja ainakin HUSin Linac10-koneella on! No, onhan se tietty mukavampaa mennä hoitoon kivojen ihmisten käsiin kuin hapannaamojen. Varmaan sama hyvä tilanne muillakin hoitokoneilla. Eiköhän nämä ammattilaiset ymmärrä, missä ja millaisen kurjan taudin parissa tekevät töitä ja käyttäytyvät sen mukaisesti.

Ihan samalla lailla ihailin hoitoprosessin kulkua, jonka kuvailin aiemmassa postauksessa. Potilaan silmin homma siis toimii hienosti. Prosessi toimi myös aikataulutuksen osalta, sillä myöhästymisiä ei ollut, vaikka ruuhkasta varoitettiin parina päivänä. Parina päivänä sen sijaan pääsin jopa etuajassa sisään, wau. Hoito oli kyllä hyvin sitovaa, vaikka kohdallani oli kyse vain kahden viikon hoitojaksosta. Jollain tapaa oli ärsyttävää, kun joka päivä täytyy vääntäytyä sairaalalle hoidettavaksi. Mietin, että mä rasituin jo kahden viikon jaksoista ja kohtuullisen lyhyestä sairaalamatkasta. Joidenkin toisten täytyy jaksaa ravata sairaalalla päivittäin jopa kuuden viikon ajan. Ja matkoihinkin voi mennä useampi tuntikin. Ihan käy siis työstä!

Aloin kutsua sädekonetta tuulimyllyksi. Koneen lavitsalla maatessa koneen neljä sakaraa pyörivät ympärillä kuin tuulimyllynsiivet. Ja siinä siipien pyöriessä ajatukset ohjautuivat tekniikkaan tai pikemmin sen kehittymiseen. Lähtökohtaisesti sädetyksen idea on vanha, mutta toteutustekniikka sen ympärillä on kehittynyt. Esim.Linac10 on uusi sädetyskone, joka liikkuu lineaarisesti hoidettavan ympärillä,ja näin ihoärsytyksen määrä saadaan vähennettyä vrt. tilanteeseen, jossa säteitä annetaan aina samasta kohtaa. Annetun sädetyksen teho kestää kuulemma vielä noin kahden viikon ajan viimeisestä annoksesta, mikä tuntuu vaikeasti käsitettävältä, kun hoito itsessään ei tosiaan tunnu miltään. Ainoa merkki hoidon aikana saadusta sädetyksestä saattaa olla jokin haitta, itselläni esimerkiksi limakalvoärsytys. Tehoa siis pääsee arvioimaan vasta muutaman viikon kuluttua hoidon päättymisestä. Eli ei hätäisten laji ollenkaan.

Hienosti osaavat HUSissa myös hyödyntää uuden koneen: töitä koneella tehtiin kahdessa vuorossa, aina iltaan asti siis. Toisinaan sädetysaika oli aamulla, joinain kertoina iltapäivällä tai illalla. Myöhäisin aika itselläni oli 18.30. Minusta on hienoa, että miljoonainvestointeja hyödynnetään perinteisen virastoajan ulkopuolellakin: saadaanpa useampi potilas hoidettua ja investoinneille vastinetta. Ja tosiasiassa iltavastaanottoaika tuo joustavuutta myös eri elämäntilanteissa olevien potilaiden hoitoon. Pisteet HUSille tästä. Sädekoneita saa käyttää muuten vain röntgenhoitajat. Ja Linac10 koneella hoitajina oli myös useampia miehiä!

Vinkiksi:

Jotta joka kerta sädetysalue saadaan kohdennettua mahdollisimman tarkasti samaan paikkaan, tulee lavitsalla olla mahdollisiman samassa asemassa ja sädetys pyritään toistamaan mahdollisimman yhtenevästi kerta toisensa jälkeen. Paitsi että tatuointipisteiden ja laserin avulla tehdään perusasento lavitsalle ja edelleen kuvantamisen avulla tarkennetaan ja tarvittaessa lavitsaa hienosäädetään, lisäksi:

• sädealueesta riippuen esim. virtsarakon tulisi olla mahdollisimman samassa jamassa kuin simulaatiokuvauksissa sädetyksen suunnitteluvaiheessa. Käytännössä siis ennen hoitoa olisi hyvä olla samat rutiinit juomisessa ja vessassa käynnissä, jotta rakko olisi yhtä täynnä jokaisella sädetyskerralla.
• Jokaiseen sädetykseen tulee pukeutua siten yhtenäväisesti, että vaatteet eivät muuta kehon asentoa lavitsalla. Tarvittaessa tulee riisuutua annettujen ohjeiden mukaan siten, että keho asettuu lavitsalle ja sen tukiin aina samalla lailla.