Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2015

Näytän kynteni

En tiedä, onko tauti näyttänyt kyntensä kynsilleni vai mistä johtuu kynsien ylihuono kunto. Takana on se aika, jolloin saatoin kehuskella kestävillä, joustavilla ja vahvan vaaleilla kynsillä. Nykyisin kynteni ovat valtavan hauraat ja liuskoittuvat. Syitä liuskoittumiselle voi olla monia. Kosmetologi ehdotti syyksi käsien kuivuutta. Tähän voi kyllä todeta, että se on täysin mahdollista, pesenhän käsiäni jatkuvasti milloin mistäkin syystä (käsihygienia on ollut viimeiset viisi vuotta erityishuomion kohteena) ja myös käsien iho kuivuu aivan tavattomasti. Jokaisessa käsilaukussani pitäisi olla pieni käsirasvatuubi vakiovarusteena. Toinen arvio kynsien huonolle kunnolle on lukuisat sytostaatit ja niiden aiheuttama kynsien haurastaminen. Mietin, voiko estrogeenin estohoito heijastua kynsiin. Ja koska keliakia voi vaikuttaa kynsiin, pohdin, voisiko myös gluteeniherkkyys vaikuttaa kynsiin. Olen ainain ollut viime aikoina melko lipsuvainen gluteenittomassa ruokavaliossani. Ja viidentenä uusimpana pohdintana luin eilen illalla Paula Heinosen kirjoittamaa kirjaa. Sinä kerrottiin, että mahan vähäinen suolahapon eritys voi heikentää kynsiä, mikä sekin voisi olla oireiston perusteella kohdallani täysin mahdollista. Yhtä kaikki, mistä johtuukaan, varmaan usean tekijän summa, mutta asialle täytyy tehdä jotain.

Paitsi että rasvaan käsiäni ja kynsiänikin ja kiinnitän huomiota ravitsemukseeni, niiden vaikutuksi odotellessani päätin myös koeluontoisesti kokeilla jotain konkreettista pika-apua: kynsien geelilakkaus. Geelilakkaus kestää siistinä n.2 viikkoa, jopa pidempäänkin. Se saamien selitysten ja tekemieni tutkailujen mukaan hellävaraisempi kynsille kuin akryyli- tai geelikynnet. Lakka pitää poistattaa kynsienhoitajalla, varsinkin, jos haluan olla aiheuttamatta kynnelle ylimäräistä rasitusta. Ajatuksena olisi, että tänä aika kynsi saa kasvaa ja eheytyä rauhassa. Tarvittaessa käyn uusituttamassa lakkauksen pääsiäisen jälkeen. Pidän peukkuja, että suunnitelma onnistuu. Jos ei onnistu, olenpahan ainakin saanut nauttia tovin kauniisti lakatuista kynsistä – ja menettänyt 60€/lakkaus. Kerron myöhemmin, toimiko suunitelmani.

Kuvassa kynnet lakkauksen jälkeen. Tuli iloinen mieli sekä hempeästä sävystä että kynsien salonkikelpoisuudesta. Harmi, että en hoksannut ottaa yhtään ”ennen” kuvaa. Mutta enemmän iloa tuottaa ”jälkeen” kuvasta.

Iloinen veronmaksaja

Vaalikeskusteluista saan sopivan aasinhännän aiheeseen, jota olen vuosien varrella useasti toivonut. Nimittäin saada tietää, paljonko hoitoni maksaa. Ihan oikeasti maksaa. Maksan poliklinikalla käynnistä pyöreästi 30€. Tutkimukset eivät maksa mitään. Sytostaattihoito taudin alkuvaiheessa maksoi 7,50€/hoitokerta. Myöhemmin, kun tauti todettiin uusiutuneen, maksoin hoidoista enemmän, n.25€/kerta. Hinnankorotus perusteltiin komplikaatioiden todennäköisyyden kasvamisella, mitä kauemmin tauti on ollut ja mitä enemmän hoitoja annetaan. Jos on mm.useampia vastaanottokäyntejä ja osastolla sisällä oloa leikkausten vuoksi, kerralla maksettavat summat voivat nousta suuremmiksi, useampaan sataan euroon ja tuntua maksajan kuukausibudjetissa. Mutta summat ovat yksittäisinä kovin pieniä ja kovin pieniä ne ovat isompianakin, jos suhteuttaa, mitä kaikkea maksuilla saa.

Hinnat ovat kuin parhaimmissa alennusmyynneissä: Solumyrkyt, vatsansuojalääke, antihistamiini, kortisoni ja litratolkulla keittosuolaa sairaanhoitajien tarjoilemana, tänäänkin vain 7,50 €! Eikä tässä vielä kaikki. Saat lisäksi lounaan ja päiväkahvin (jos pahoinvoinniltasi saatat niitä nauttia), ja päiväkahviseuraa, ne samaiset sairaanhoitajat mittailemaan verenpainetta ja kuumetta. Ja jo ennen kaupantekoa saat verikokeet ja EKG:t samaan hintaan. On se halpaa?

Näppärimmät toteaa, että olethan sä jo maksanut tuosta kaikesta ennakkoon, veroina. Ja moni on muukin maksanut, vaikka ei ole terveyspalveluja kuluttanut. Nettomaksajat. Toivon todella, että nettomaksajat saavat pysyä nettomaksajina. Ei näitä palveluita nimittäin ole kiva kuluttaa, itsekin mielummin olisin nettomaksaja. Mutta jos se päivä tulee, jolloin palveluita tarvitsee, ymmärtää, että verorahoille saa vastinetta.

Ja lopuksi tarkennetusti siihen toiveeseen, josta aloin kirjoittaa. Kyllähän noihin sairaalamaksuihin voisi laittaa nimellisen maksun lisäksi tiedoksi hoidon todelliset kustannukset – jos nyt kukaan sitä oikein pystyy laskemaan. Olisihan ymmärryksen lisäämiseksi kiva tietää, paljonko saamani hoito muine palveluineen oikeasti maksaa. Ja voisihan sitä uteliaisuuttaan – kun ylimääräistä aikaa kuitenkin on – laskea, kuinka paljon yhteiskunnalta on tältä osin jo saanut ja arvioida, milloin on muuttunut maksajasta saajaksi.

Terve, sairas! Miksi TERVEsairas?

TERVEsairas näyttää muiden silmissä terveeltä. Terveen sairaan sairaus on vartalon kätköissä kasvaimena. Terveen sairaan sairaus on paidan alla piilossa avannesidoksena. Terveen sairaan sairaus on peitossa poskipunan alla kalpeutena. Terveen sairaan sairaus on piilossa.

TERVEsairas on eräänlainen ristiriitaisuus. Toisaalta on tosiasia, että olen sairas. Sairaus määrää elämää: Otan lääkkeitä, olen väsynyt, olen jäänyt pois töistä, käyn säännöllisesti lääkärissä ja erilaisissa tutkimuksissa, välillä on oma tukka, välillä peruukki, välillä on hoikka, välillä pyöreä. Kuitenkin: Elän kuin kuka tahansa, paitsi en käy töissä, otan päiväunia, käyn lääkärissä ja tutkimuksissa, minulla on aikaa tai ei ainakaan järjetön kiire, kalenteria ei täytetä pitkälle eteenpäin, nautin rauhallisista aamu- tai päiväkahvihetkistä.

Tunnen oloni sairaudesta huolimatta kohtuullisen terveeksi. Ja näytän muiden silmissä terveeltä. Näytän muiden silmissä niin terveeltä, että minua ei katsota hyvällä, kun istun ruuhkabussissa väsyneenä tai käyn asian niin vaatiessa invavessassa (näinkin olen joutunut tekemään). Terveen näköinenhän ei voi olla vakavasti sairas. Huvittavin tilanne terveeltä näyttävänä tuli sairaalassa, kun olin menossa saamaan sytostaattihoitoa. Muut huoneessa olevat potilaat luulivat minua hoitajaksi ja alkoiva ihmetellä, kuinka asetun sängylle lepäämään. Vaatekaupassa puolituttu myyjä kehui laihtumistani edellisestä käynnistä. Hänelle paljastin, että lääkkeet turvottivat, johon hämmästyksen ihmetyksiä, kuinka terveeltä näytin jo aiemminkin, eikä olisi voinut kuvitella minun olevan sairas. Ja kantakahvilan toiset kanta-asiakkaat  luulivat, että olen sellaisessa työssä, että voin keskellä päivää käväistä kahvilassa. Kerroin totuuden, johon vastaukseksi, ettei päällepäin voisi uskoa. Näinhän se on, TERVEsairas näyttää terveeltä.

Mehut irti!

Kas, nyt syntyy ensimmäinen postaus. Se on luontevaa aloittaa mehujen puristamisesta, joka on kovin arkista minulle. Hankin reipas vuosi sitten tuoremehupuristimen, jolla olen ottanut tavakseni tehdä mehua nautittavaksi päivittäin. No arvatahan sen saattaa, että ihan joka päiväiseksi se ei ole tullut. Mutta kunnioitettavan yleiseksi tavaksi kuitenkin: näin lonkalta sanoisin, että päiviä, joina mehua ei ole tehty tai ollut tarjolla, on näiden 16 kk aikana ollut korkeintaan parikymmentä. Aika hyvä siis. Mehun puristaminen olisi nytkin agendalla – eilinen kun jäi väliin. Eilen vain tuntui siltä, että mehujen puristaminen on puristanut mehut minusta, eikä voimavaroja vain yksinkertaisesti ollut. Tänään se siis tapahtuu – omatunto ei oikein anna periksi jättää kahta päivää väliin.

Tähän mehuaiheeseen palaan varmasti vielä useamman kerran, mutta näin alkajaisiksi kerrottakoon lyhyesti taustaa: Olen lukenut tuoremehujen puristamisesta ja tiedostanut sen hyväksi tavaksi saada luonnollisesti vitamiineja, hivenaineita ja ravinteita. Varsinaisen potkun sen hankinnalle antoi avanneleikkaus, jonka vuoksi jouduin miettiä uusiksi runsasta kasvisten syöntiäni. Samaan aikaan vakuutuin granaattiomenan ja kaalien positiviisesta vaikutuksesta syöpien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhtälö oli valmis. Tovi laitteisiin tutustumista ja parissa päivässä posti toi mehupuristimen kotiin.

Nyt lähden puristamaan perusmehuani:

  • Granaattiomena
  • Lehtikaalta
  • Vehnänorasta
  • Porkkanaa
  • Appelsiinia
  • Inkivääriä

Näistä syntyy aivan kaamean värinen, mutta terveellinen mehu. Lapsetkin tykkäävät!